907# Rauma

14.11.2025, Friday, +2, Hail, Rauma

Piti lähteä taas hakemaan uutta parturimaakuntaa. Mulla oli jäljellä vielä kolme maakuntaa, ja pitkään mietin menisinkö Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen vai Satakuntaan, mutta helppouden vuoksi päätin kokeilla lounaisrannikon helmeä. Hotellia olin pitkään arvuutellut Raumanlinnan ja Hotelli Vanhan Rauman välillä; ensimmäisessä oli käynyt jopa Donald Trump 90-luvulla. Se mikä kelpaa Trumpille, kelpaa kyllä minullekin mutta päädyin lopulta kuitenkin jälkimmäiseen. Porukat olivat joskus täällä käyneet, mutta eivät olleet täysin vakuuttuneet hotellin tasosta. Bussilippuja hommatessani ihmettelin, kun Onnibus ja Flixbus olivat näköjään ajaneet kaikki muut bussiyhtiöt konkkaan, ainakaan muut eivät tehneet matkoja Helsingistä Raumalle. Valitsin Onnibussin, joka ikäväkseen kiersi vielä Turun kautta matka-ajan ollen siten 3,5h, ja takaisin päin liki 4 tuntia. Olen kerran aiemminkin käyttänyt Onnibussia ja muistan jo silloin sadatelleeni ahtaita jalkatiloja. Halpahan se oli kyllä, yksi suunta taisi maksaa vain 20€ tai jopa hitusen alle.

Jouduin lintsaamaan töistäkin 2,5 tuntia, sillä en halunnut saapua perille iltamyöhään. Onneksi kollegalle tämä pitkin hampain sopi. Duunista lähdin siis puoli kahdelta, ensin Pasilaan, sieltä junalla steissille, kävellen Kamppiin. Mua vähän ahdisti olla vessati koko matkan ajan, ja tuntui jo nyt hädättävän kovasti, mutta se lieni vain psykologista. Dösä lähti laiturilta nro 1, ja bussi meni koko matkan Turun, Rauman ja Porin kautta Vaasaan asti. Väkeä oli ryhmittäytyneenä lähtölaiturille jo melkoisesti, laitoin heti merkille yskijät ja niistäjät ja muut epämääräiset kanssamatkustajat. Varatessa oli pitänyt määrittää istumapaikka, joten sinällänsä tässä ei voinut enää luottaa muuta kuin hyvään tuuriin.

Ratapihantie, Pasila.

Bussiasemalle menossa Narinkkatorin kautta.

Onneksi ei sentään Vaasaan asti tarvitse matkustaa.

Viimein dösä tuli laiturille, ja ovet avattiin. Kuski skannasi puhelimesta QR-koodin. Mulla oli paikka kakkoskerroksessa melko edessä. Jalkatilat olivat juuri niin ahtaat kuin pelkäsinkin. Siihen kun änkesi vielä repun niin jalkoja ei pystynyt liikuttamaan ollenkaan. Takkikin roikkui vähän epämääräisesti edessä istuvan naisen ikkunan edessä, sillä minulla ei ollut omaa kahvaa rotsille. Bussi tuli täyteen, viereeni tuli lihava äijä joka ensi alkuun yritti työskennellä istuen poikittain läppäri sylissä käytävälle päin, kun ei mahtunut istumaan suorassa. Takana oli kouluttautunut mieskaksikko joka puheli maalaisittain. Heidän takanaan istui nainen jonka nokka vuosi kuin Niagaran putous.

Ahtaita jalkatiloja.

Eturivin paikoista olisi joutunut maksamaan extraa.

Bussi lähti lähes ajoissa. Ajoi ensiksi Länsiväylälle, sitten todennäköisesti Kehä kakkosta pitkin Turunväylälle. Ensimmäinen tunti sujui hyvin, vähän koitin siinä torkahdella, mutta sitten alkoi pylleri ja jalat puutumaan. Pahaksi onneksi työmaaruokalan kanasapuska oli alkanut kaasuuntumaan mahassa, ja tuli sellaisia ikäviä aaltoja mahaan, joka paheni sitä mukaan kuin matka eteni. Turussa oli 10 minuutin tauko, mutten kehdannut lähteä ulos vaikka vieruskaverini ja suurin osa muista matkustajista jäi tässä kohtaa pois. Tilalle änkesi kuitenkin nopeasti koko joukko uusia matkustajia. Nyt viereeni tuli nuori suomenruotsalainen nainen, joten en todellakaan alkanut piereskelemään siinä, kuten jotkut tekevät lentokoneessa. Ilta oli pimennyt eikä ulos nähnyt, ja matka alkoi tuntumaan todella pitkältä kun viimein jatkettiin Turusta matkaa. Välillä satoi voimakkaasti rakeita niin, että koko bussin yläosa rätisi. Sitä kertyi myös maahan niin, että tiet värjäytyivät valkoiseksi. Kuskikin teki ylimääräisen kuulutuksen ”Nyt on korkea aika laittaa turvavyöt jos joku ei niin jostain syystä ole vielä tehnyt”.

Ensiksi Länsiväylälle.

Turku.

Kyllä Suomi on niin Neuvostoliitto ettei edes totta.

Viimein dösä saapui Rauman keskustaan, eikä ollut edes myöhässä vaikka sää vähän huono olikin. Olen käynyt täällä aiemmin kesällä pikaisesti, nyt paikka oli säkkipimeä, ja maassa oli loskaa. Ikävä läppä kun mulla oli vain kesäkengät joiden grippi liukkaalla oli olematon. Yksi bussista jäänyt matkustaja tyhjensi laukustaan tyhjät kaljatölkit heitellen ne puunjuureen – ainakin sikspäkki oli tyhjentynyt. Miten olikaan sitten ratkaissut vessapolitiikan...

Tervetuloa Raumaan, aavekaupunkiin.

Kadut olivat superliukkaat kesäkengillä kävelijälle.

Suuntavaistoni oli täysin pielessä, mutta onneksi oli puhelimessa googlemaps, muuten en olisi koskaan löytänyt hotellille. Ei ristinsielua missään. Missä olivat kaikki ihmiset? Mitkä ihmiset? Aivan. Hotelli Vanhalle Raumalle oli ehkä reilun puolen kilometrin matka. Samassa yhteydessä oli myös omituisesti nimetty Kalatori-niminen ravintola, salissa toimisi aamulla aamiaisserviisi. Respassa ei  ollut ketään, mutta pienen odottelun jälkeen nainen kiirehti paikalle. Jostain syystä minun piti esittää henkkaritkin, onneksi ajokortti kelpasi. En ollut maksanut tätä vielä, joten hoidettiin sekin sitten siinä alta pois. Maksoi about 195€ / yö, eli melkein 400€:n setti tuli tästäkin, mutta toki olin ottanut kalleimman sviitin mitä löytyi. Respa oli ystävällinen ja tuli näyttämään minulle oikein huoneistonikin.

Kalatori, jonka vieressä hotelli oli.

Hotellin sivurakennus jonka alakerrassa huoneeni oli.

Hotellin logo ikkunassa.

 

Respa.

Hotellihuone ei oikein miellyttänyt; se oli erillinen rakennus joten saatoin remuta vapaammin häiritsemättä naapureita eivätkä naapurit häiritsisi minua. Se oli studio kuten asiasta respassakin mainittiin, mutta katutasossa. En diggaile katutason yöpaikoista, ellei nyt sitten satu olemaan mökki. Sisäänkulku oli hotellin sisäpihalta, jonka edusta oli täytetty romulla (grilliä, terassin aurinkovarjoja yms). Huone oli tilava – jättiläismäinen, joten siitä propsit. Neliöitä taisi olla 80. Ensimmäiseksi tulijaa tervehti huoneen ovella kummallinen haju. Huone oli ehkä ollut aiemmin jonkunlainen varastosiipi ja se oli restauroitu hotellihuoneeksi varmasti jo tovin aikaa sitten. Vähän oli ehkä ajan syömä. Sohva vaikutti kauhtuneelta. Keittiön lattia oli mosaiikkia, mutta aika viileä näin marraskuussa sukkienkin läpi. Yksi ovista oli lukittu, ehkä se oli pelkkä siivouskomero. Ei terassia / parveketta. Ei näkymää ulos. Leivänmuruja pöydällä ja muruja myös matolla. Vedenkeittimeen oli jätetty edellisen asiakkaan vedet – huoneen hajusta päätellen tätä ei ehkä oltu vähään aikaan käytetty (kuka hullu Raumalle tulisi kesäajan ulkopuolella?) ja keitin haisi mielestäni märälle koiralle. Kello oli edelleen kesäajassa, vaikka oltiin eletty jo liki kolme viikkoa talviajassa. Kummallinen ilmastointiputki kiemurteli huoneen katossa. Wifi-salasanaa ei näkynyt missään, ja jotta sen sai selville piti skannata avainkortista QR-koodi, joka avasi nettisivun jossa asia kerrottiin – en tiedä kuinka käytännöllinen ratkaisu tämä oli jos kerran pääsy verkkoon piti vaadittiin jo etukäteen. Sänky oli iso, ja bedlinensit vaikuttivat hyviltä, mutta päiväpeitto oli vähän huolimaton. Päiväpeiton alle oli jemmattu pyyhkeet niin, ettei niitä aluksi meinannut löytää. Lisäksi vuoteessa oli lommoille painunut Marianne-karkki, jota en arvannut syödä.

Ruokapöytä.

Keittiötila.

Jiäkuappia ei voi pitää nykyään enää itsensäselvyytenä.

Sohva oli vähän ryypänneen näköinen.

Vuode.

Valokatkaisin oli cool.

Kummallinen putkisto katossa.

Lamppuratkaisukin oli vähän köyhä.

  

Siivoojako ei huomaa tällaista?

Hyvinä puolina oli tilava jääkaappi ja iso telkkari älytoimintoineen. Sauna vaikutti isolta ja siistiltä, poislukien suihkukulmaukseen jääneet pesuainejämät, jotka olivat jo alkaneet kasvattamaan rihmastoa. Panelointi oli mustaa puuta kuten niin usein ennenkin, enkä ole varma olenko välttämättä sen fani. Lauteet olivat peruspuusta (oksattomasta). Valaistus oli yllättävän voimakas, hyvä niin ettei musta seinien väri syönyt kaikkea valoa. Lauteet olivat kovin kapeat, ja minunkin oli vaikeuksia saada pyllerini siihen sopimaan. Pyöreästä ikkunasta diggasin, vaikka siitä ei ulos nähnytkään (ikkuna oli sumennettu, muutenhan kaikki olisivat sisäpihalta nähneet sisään). Kiuas oli merkkiä Narvi (luin aluksi Naivi), joten pisteet siitä, että oli kerrankin muuta kuin Harviaa (Harvia on kuin kiukaiden Moccamaster, pelkkää skeidaa). Taisi olla jopa niin, että Narvi oli ihan tästä läheltä, joten lähikiuasta pukkasi? Lisäksi kiuas oli upotettu lauteiden sisään; ehkä vähän hazardi jos saunojina oli lapsia tai liikuntahaasteisia tai humalaisia, mutta minä tykkäsin tästä ratkaisusta. 

Sauna.

Lautojen kapeus ei istunut pylleristandardiini.

Kiuas vaikutti hieman vaaralliselta.

Lavuaareihin käytetty mielikuvitus vetosi minuun.

Oli nälkä, joten päätin lähteä ulos. Tiet olivat niljakkaiset jäästä ja loskasta. Ihmisiä ei juuri näkynyt missään. Ensimmäinen kippola mikä tuli vastaan oli italialainen Osteria de Filippo. Siellä ei näkynyt yksinsyöjiä, mutta ruokalistalla oli pitsaa ja lupaus ananaksettomuudesta teki minuun vaikutuksen. Vanhempi italialainen miestarjoilija joka vaikutti omistajalta oli vähän tylyhkö, mutta muu henkilökunta oli ystävällisiä. Ruokalista oli vähän outo. Tilasin salamipitsan ja vissyn. Ne tulivat nopeasti. Pitsa oli kummallisen näköinen, salamit olivat jättiläismäisiä, kovin oli öljyisä eikä pohjakaan ollut mieleen. Olen tänään jotenkin tavallista ronkelimpi ja häijy arvosteluissa. Annan arvosanaksi 2/5, mutta positiivista oli halpa hinta. Ravintola oli kuitenkin puolillaan täynnä, joten ehkä Rauma ei nyt ihan niin kuollut paikka ollutkaan, olin jo hetken ajattellut tästä tulevan hyvän haastajan Seinäjoelle (joka johtaa ylivoimaisesti Suomen peräläpi-kisaa tällä hetkellä).

Tämä lienee Kauppatori. No one's there.

Osteria de Filippo.

Oikein ananaspitsuttelijoille!

Kippolassa oli porukkaa.

Erilaiset jakkarat vähän kummastutti, loppuiko omistajalta rahat?

Kalori- ja kolesterolipommi.

Liukastelin seuraavaksi tieni Saleen, josta ostin vähän juustosnackseja, keksejä ja kassillisen limsaa. Myyjää ei näkynyt mailla halmeilla, ja koska mulla ei ollut alkoholia ostoksissani niin päätin kokeilla kerrankin itsepalvelukassaa. Se onnistui hyvin vaikka ostoksia olikin paljon. En vain ymmärrä miksi minun täytyy tehdä kassatyöntekijän hommat... Kauppa oli aika kaukana hotellilta, sinne oli varmasti 700-800 metrin matka.

Maalais-Alepa.

Rauman Kanali (sic!)

Iso-Hannu näytti eläviä kuveja.

Hotellilla laitoin saunan lämpiämään ja katselin murheellisen jalkapallo-ottelun telkkarista, jossa Suomi otti kuokkaansa kotiottelussaan Maltalta. Aikamoinen häpeä. Sitten saunoin reilun tunnin verran. Ihan hyvät kosteat ja pehmeät löylyt sieltä lopulta irtosi. Shampoo oli annosteltu pumppupulloon, mutta itse pumppu oli rikki. Tällaisiin pieniin asioihin hotellin kyllä kannattaisi kiinnittää huomiota.

Sitten katselin vielä Ken Abroadin kanavaa Youtubesta ennen nukkumaan menemistä. Hänen matkakohteensa taisi sittenkin viedä voiton marraskuisesta Raumasta.

906# Köpis, 11

 26.10.2025, Sunday, +8, Overcast, Copenhagen, Denmark

Yö tuli nukuttua huonohkosti. Tuon tuosta havahtui kummallisiin metelöinteihin, kuten ambulanssiin tai kännisten huuteluihin. Tai sitten näki muuten vain kummallisia unia. Tänään siirryttiin talviaikaan, joten sai nukkua tunnin pisempään. Seitsemän jälkeen herätessä oli jo valoisaa.

 

Kahdeksalta menimme aamiaiselle. Jos se oli epäonnistunut kokemus edellisenä aamuna, niin nyt se oli suorastaan floppi. Tällä kertaa ymmärsimme tilata cappucinot jo heti ovella, kun grupieeri kyseli huoneennumeroa, mutta jostain syystä niitä ei ikinä tullut. Lisäksi ryysis oli kamala, ja tietysti suurimmalla osalla jonkunlainen räkä- ja yskäntauti. Meidät istutettiin huonoimpaan pöytään, joka sijaitsi juuri päälinjaston vieressä. Ruuasta löytyi hius. Arvosana 1/5 (hotellilta tuli palautekysely, jossa valittelin aamiaisen surkeutta - siihen sain oikein hotellin johdolta vastauksen, että keskittyvät jatkossa aamiaispuolen laadunvalvontaan sekä tarkistavat vegaanituotteiden suhteellisuuden).

 

Tänään oli kotiinpaluu, mutta vasta iltapuolella, joten katsoimme oikeutetuksi lolleroida huoneessa vähän pidempään aamiaisen jälkeen. Siinä kymmenen kieppeillä pakkasimme sitten vähät tavaramme, ja kävimme tekemässä check outin. Se onnistui nopeasti; jätimme vielä reppumme hotellille säilöön, ei ollut järkeä raahata niitä puolta päivää. Vähän meitä kyllä huoletti kun matkalaukkusäilön valvonta oli hyvin olematonta, mutta minkäs teet.

 

Olimme suunnitelleet päivän ensimmäiseksi kohteeksi Søndermarken-puiston ja siellä olevan Cisternerne-vedenottoluolan. Kävelimme ensiksi Tivolin kulmalle, josta otimme bussin 7a. Meillä ei ollut kokemusta tanskalaisista busseista, joten se oli vähän hermostuttavaa kun ei tiennyt miten siinä operoidaan. Ostin DSB-appilla bussiliput, maksoi euroissa yhteensä 4,80€. Näytimme sitä kuskille, mutta hän ei ollut asiasta kiinnostunut. Bussi oli lähes tyhjä ja saimme istumapaikat. Bussissa oli onneksi sellainen näyttöruutu, että näki mikä pysäkki oli seuraavana vuorossa (oli toki myös kuulutus, mutta ei siitä saanut erkkikään selvää). 

Raatihuoneentorin sääasema.

Naispatsas ajoi fillarilla jos sää olisi poutainen.

Tunnelmaa linja-autosta.

Matkustimme joitakin kilometrejä naapurikunnan puolelle Frederiksbergiin, ja jäimme pois Carlsbergin alueella. Menimme ensimmäiseksi tsekkaamaan kaljatehtaan norsupatsaat. Ne kuvattuamme menimme Søndermarken-puistoon. Täällä piti olla sellainen maanalainen luolasto, joka oli entisaikaan toiminut vedensäilytyskammiona (paikka oli suljettuna talvikauden joulukuusta-maaliskuun puoliväliin). Luolan nimi oli Cisternerne. Vaikka luolasto olisi suuri, niin sisäänkäynti oli hyvin vaatimaton, ja harhailimme jonkunlaisesti pisin puistoa ennen kuin sen lopulta löysimme. Sisäänpääsy oli 120 DKK (v. 2025), eli olisikohan tuo euroissa ollut noin 16€ / naama, ei mikään ihan halpa. Meille jaettiin jonkunlainen brosyyri, varoitettiin sisällä olevasta pimeydestä ja vedestä ennen kuin laskeuduimme portaat alas maanpinnan alapuolelle. Meidät yllätti luolan suuri koko; Wikipedian mukaan tänne oli mahtunut aikoinaan 16 miljoonaa litraa vettä, mutta olisin voinut kuvitella määrän olevan suurempikin. Luolaa oli alettu kaivertamaan v. 1856, ja vain kolmessa vuodessa se oli saatu valmiiksi. Jotenkin tuntui oudolta ajatella tällaista isoa hallia juomavesisäiliönä, eikö tällainen paikka kuhisisi lepakoita ja rottia? En toki tiedä onko nykyaikaiset vesivarastot yhtään sen steriilimpiä. Joka tapauksessa, luola oli kuivatettu v. 1981, mutta jonkun verran tänne tihkui edelleen vettä niin, että hallissa käveltiin sellaisia metallisia siltoja pitkin. Täällä oli jonkunlainen näyttely, joka loi paikkaan ehkä hieman sellaisen kauhupelimaisen tunnelman. Lisäksi luimme jostain tämän olevan myös Tanskan ainoa tippukiviluola. Pientä muodostelmaa oli ehkä havaittavissakin, mutta mielikuvitukselle piti jättää tilaa. Olimme kuitenkin molemmat aika vakuuttuneita tästä paikasta, joten Cisternernelle arvosana 4/5.

 

Carlsberg.

Carlsbergin portti.

   

Natsinorsut.

   

Søndermarkenin puistoa.

Syksyinen tunnelma oli.

 

Vesisäiliön vaatimaton sisäänkäynti.

Luolaston kartta.

Ensin laskeuduttiin maanpinnan alapuolelle.

Vesisäiliö hämmästytti ensi alkuun suuruudellaan.

Valoilla, varjoilla ja vedellä sai näyttävän tilan.

 

Tippukiveä.

Otimme bussin takaisin keskustaan. Nyt pärjäsimme huomattavasti paremmin kuin menomatkalla, sillä menimme sisään keskiovesta. Otimme myös ns. eksaktit liput, eli leimasimme DSB-appilla itsemme sisään siinä vaiheessa kun nousimme bussiin, ja sitten se vaikein tehtävä oli muistaa leimata itsensä ulos matkan päätyttyä. Päädyimme Tivolin Lego-kaupan eteen, joten päätimme käydä sielläkin, jospa ryysis olisi maltillisempi kuin edellispäivän Strøgetin liikeessä. Paikka ei ollut mikään ihmeellinen, emmekä löytäneet mitään ostettavaa. Joku nainen äityi vielä yskimään päin naamaa, niin katsoimme poistumisen viisaammaksi teoksi.

Nysse tulee.

 

Hatun päällä pulu.

Kävelimme Strøgetille, ja menimme Frankie's Pizza-nimiseen paikkaan. Meidät istutettiin korkeille jakkaroille ikkunan viereen, mutta siinä oli kiva katsella ohikulkijoita. Tilasimme pitsat ja veden / limun.  Pizzat olivat erikoisia, minä otin lihapullapizzan ja Pp perunapizzan, mutta mitä enemmän sitä söi, sen paremmin se alkoi maistumaan. Pohja oli erityisen onnistunut. Pakko antaa tästä arvosanaksi 4/5. Ruokailun jälkeen menimme viereiselle Nytorvin aukiolle terassijuomille. Tällä kertaa saimme tilattua itsellemme glüchweinit. Oli jäätävä keli, raaka tuuli ja satoi, kylmyys meni todella luihin ja ytimiin, mutta silti terassi oli täynnä väkeä. Omasta penkinlämmittimestä oli vielä akku loppunut mutta onneksi oli vilttejä mihin pystyi kääriytymään. Ja ehkä ne glüchweinit lämmittivät myös.

Frankie's Pizza.

 

Pizzerian ikkunasta kelpasi katsoa ohikulkijoita.

 

Lihapulla(?)pizza.

  

Perunapizza oli sekin erikoinen keksintö.

  

Nytorvin terassikippola.

Parit glüchweinit.

Palasimme hotellille vähäksi aikaa lämmittelemään, käymään vessassa ja hakemaan kamat. Puoli kolmelta lähdimme juna-asemalle, löysimme raiteelta seitsemän oikean junan lentoasemalle. Sade alkoi uudestaan, mutta ehdimme asemalle sen suuremmitta kasteluitta. DSB-appin kanssa oli taas ongelmia ja ennen kaikkea ulosleimaamisen kanssa, sillä jostain syystä lentokenttärakennuksessa ei tuntunut olevan kenttää tarpeeksi, että olisi voinut päättää matkan. Lopulta piti mennä ihan ulos asti, ennen kuin ulosleimaus onnistui. 

 

Otimme automaatista boarding passit ja marssimme turvatarkastukseen. Kerrankin läpäisin sen itse ykkösellä, Pp:n laukku jäi selvitykseen (olimme ostaneet aiemmin Nettosta juustoa, ehkä se oli sitten syypää). Tästä selvittyämme kiertelimme hetken kauppoja, ostimme brenkkua ja nannaa. Lopun aikaa hortoilimme pitkin kenttää. Oma koneemmekin näytti tulevan ajoissa paikalle, joten ei viivästyksiä tänään. Puoli viideltä alkoi boardaus, ja kone lähti puoli tuntia myöhemmin. Pp:llä oli ikkunapaikka, mulla käytäväpaikka riviltä 14. Kone tuli täyteen. Yskijöitä oli taas enemmän kuin laki sallii, mutta ei pierijöitä eikä kakaria. Tilasimme tuttuun tyyliin skumpat. Aika kuuma oli koneessa, mutta kaikin puolin matka sujui ihan hyvin. Kone laskeutui portille 26, joten oli lyhyt matka exittiin. Käytiin sitten vielä Alepassa, ennen kuin Pp heitti minut kotiin, kultainen kun on.  

Näkymä lähtöaulaan juuri ennen turvatarkastusta.

Aina hyvä merkki kun kone on ajoissa tellingeissä.

 

Synkkä oli sää lähdön kynnyksellä.

Skumppaa ja mustikkamehua.

Iltarusko koneessa.

 * * * *

Arvio reissusta: Vähän vastoinkäymisiä mutta myös jonkun verran onnistumisia. Kelit olivat huonot kuten niin usein Tanskan reissuilla tuppaa olemaan, mutta sille nyt ei voi midist. Paras kokemus taisi olla Cisternernen vesiluola. Hotelli oli ihan jees, mutta aamiaishomma oli kamala. Lisäpisteitä tuli kuitenkin ilmaisista juomista. Ruokailut ylipäätänsäkin onnistuivat ihan kohtuullisesti, vaikka ensimmäisen illan Jensens Bøfhus vähän floppasi. Kalleus kyllä hirvitti. Mutta muuten ei valittamista, kyllä Tanskassa on aina mukava käydä. Arvosana 3/5.