900# Nihon, 34 - Väsynyttä meininkiä Tokiossa

15.9.-16.9.2025, +31, Overcast, Tokyo, Japan

Tuli nukuttua pitkään. Matkaväsymys alkoi olla sitä luokkaa, ettei jaksanut enää suorittaa. Edellisilta oli sujunut ryypiskellessä. Heräsilimme vasta 11:n jälkeen, ja siltikin meni tuntikausia lolleroidassa. Ei oikein huvittanut tehdä mitään. Kahden jälkeen olimme saaneet aamiaisen syödyksi, ja päätimme lähteä Akihabaraan.

Ensiksi kävimme parissa postissa, mutta molemmat olivat jostain syystä kiinni. Edelleen postimerkit olivat hankkimatta. Ehkä oli sitten joku valtion vapaapäivä tms. Kävelimme metroasemalle ja matkustimme yhden pysäkin välin Akihabaraan.

Kämppämme vieressä oleva pieni temppeli.

Kävimme ensimmäiseksi epämääräisessä liikkeessä, jonka AT oli bongannut käydessään täällä omin päin. Automaatista olisi voinut ostaa naisten alushousuja, jotka olivat käytettyjä. Alkkarit joihin oli kustu maksoivat vielä tuplaten. Automaatit ottivat vain vanhoja tuhannen jenin seteleitä vastaan, eikä meillä ollut sellaista päällä. Noh...

Viime vuonna käytiin tuolla Maid-cafeessa.

Menimme katsomassa t-paitoja. Hyvä kauppa oli, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. AT osti sentään Trump-paidan vanhalle yhteiselle kaverillemme ja manekinekon. Sitten MegaDonkiin ja muihin kauppoihin, mutta en oikein saanut mitään ostettua, vaikka ostohousut olivatkin jalassa. Menimme GinzaLioniin juomaan oluet ja syömään. Piristymisaste ei senkään jälkeen parantunut.

EU:n aivopesettämille just sopiva tuliainen.

Lounasta.

Otimme metron ja menimme Asakusaan. Kävimme vielä Donkissa, ja sitten Nakamise Streetillä menimme t-paitakauppaan, josta ostimme superkalliilla paidat. Paikka oli ilmeisesti ulkolaisten turistien suosiossa, sillä poikkeuksellisesti myyjättäret puhuivat englantia. Kun vastasin jotain japaniaksi, niin ihmettelivät, että länkkärihän puhuu japaniaa, ja kun sanoin, että vähän vain niin se ei haitannut, he jatkoivat supernopealla japanillaan ja puhuin itseni pussiin. Muutenkin nämä nuoret neidot käyttivät minusta sanaa お兄さん (vanhempi veli), mikä ehkä vähän häiritsi minua. Kävelimme hetken Senso-Ji:n temppelialueella ja odottelimme jos Not Suspicious bar olisi auennut. Sen piti aueta klo 18.30 mutta kiinni oli ja pysyi. Otimme sitten metron takaisin kämpille, ja kävelimme kaupan kautta kotiin. Siellä sitten hengailua ennen nukkumaan menoa. Vähän oli ”vapaapäivän” tuntua, mikä harmitti kun aika meni ”hukkaan”.

Nakamise-dori.

Senso-ji jälleen kerran.

Not Suspicious-baari jäi tällä kertaa käymättä.

Seuraavana aamuna meillä oli molemmilla herätyskellot soimassa klo 8.30, mutta yhdessä tuumin kumpikaan ei osoittanut heräämisen merkkejä ennen kymmentä. Aamiainen verkkaisesti naamariin, ja sitten lähdimme ulos. Ensiksi menimme kulman takana olleeseen postitoimistoon, joka oli kerrankin auki. Näin jo ovelta kauhistuneen virkailijan ilmeen, mutta osasin toimittaa asiani hienosti japaniksi. Toivottavasti sitä arvostavat nämä virkailijatkin... Ostin seitsemän postimerkkiä á 100 jeniä (n. 65 senttiä), joten melkoisen halpaa oli verrattuna Euroopan postimerkkien hintatasoon.

Otimme junan Akihabaraan, siellä vaihdoimme Shinjukun asemalle vievään junaan. Saimme istumapaikat jenkkituristien vierestä. Matka meni unta vastaan taistellessa; jostain syystä turistibussit ja tokiolaiset metrot ovat minulle hyvin vahvaa unilääkettä. Ilma oli jälleen superkuuma tänään, ja vaikka metrovaunujen ilmastointi oli heikonlainen, niin sen verran se jäähdytti että tuskainen kuumuus vaihtui raukeaksi olotilaksi.

Shinjukussa kesti taas ensin ennen kuin löysimme eteläpuoleisille uloskäynneille (siinä pitää välillä piipahtaa junalaituireiden puolella, että pääsee jatkamaan toiselle puolen asemaa). Löysimme sitten Lumine2 -rakennuksen josta etsimme Pp:lle teekauppaa. Se oli hyvin fiini kauppa, mutta löytyi yllättävän helposti. Ostin pyydettyä teetä, se maksoi 5200 yeniä (kolmisen kymppiä).

Melkein kuin Lontoossa.

Kävelimme sitten Kabukichossa. Kävimme pelaamassa kourapelejä, AT voitti muutamalla yrityksellä itselleen Pikachun. Oli helkkarin kuuma, ja tarvitsimme ilmastointia, joten menimme jälleen Ikeaan. Kävimme ensiksi etsimässä pehmosikoja, mutta niitä ei ollut (kyllä, kysyin toki myös myyjältä, mutta sanoi niiden olevan enempi tilaustuote, Yokohaman liikkeestä löytyisi). Menimme bistron puolelle mutta siellä myytiin vain hodareita ja sellaista, eikä ollenkaan lihapullia, joten päätimme skipata safkapaikan.

Tytykahviloita olisi ollut Kabukichossa riittämiin.

AT voitti tuliaisia kourapeleistä.

AT mieli tupakille (Tokiossa ei saa polttaa juuri missään, mutta muutamia erillisiä tupakkakoppeja on), ja sillä välin kätkin itselleni viestinlapun pyöräparkin seinään. En oikein muista mitä olin siihen kirjoitellut, mutta jonkun viestin kuitenkin ja sullonut sen minigrip-pussiin. En tiedä löydänkö sitä koskaan enää vai unohdanko sen, mutta kuitenkin. Mulla on muutama muukin paikka maailmalla, jossa sama juttu. Ei se nyt ihan aikakone ole, mutta ajatus kiehtoo minua, että siellä ne viestit yhä odottavat minua – vai odottavatko?

Tänne tuli jemmattua itselle tulevaisuuteen viesti.

Kävimme kuvaamassa kuuluisan Godzilla-patsaan ja menimme sitten syömään pubiin. Se oli selvästi suunnattu länkkärituristeille ja oli perhanan kallis, mutta teki mieli saada makkaraa ja kaljaa. Ne olivat kyllä ihan hyviä. Siinä ruokailessa vasta aloin lukemaan Pp:n ohjetta teekaupasta, kun aloin ihmettelemään halpaa hintaa. Pp pyysi tuomaan teetä 500gr, ja minä juntti olin ostanut vain 100gr pakkauksen. Eipä siinä auttanut sitten kuin palata takaisin kauppaan (onneksi myyjä oli vaihtunut), ja ostin puolen kilon säkin, se maksoi yli sata euroa.

Godzillan ujo kurkistus.

Makkarasetti.

Teeostoksilla.

Otimme junan parin pysäkin päähän Harajukuun, ja menimme vaatekaupoille. Uniqlo:sta emme löytäneet mitään. Kävelimme Takeshitan päästä päähän ja takaisin. Meitä ihmetytti miksi täällä oli niin paljon nigerialaisia ukottamassa. Pariin kauppaan menimme ja pari uutta t-paitaa saimme hankittua.

Harajuku.

Takeshita-kadulta ne parhaimmat t-paidat saapi.

Iski jotenkin sellainen väsymys taas, joten otimme junan takaisin Asakusabashille, ja kävelimme vartin matkan kämpille. Pistäydyimme matkalla konbiniin. Ostin parit famichikinit ilmeisesti niin määrätietoisesti, että ekaa kertaa myyjä alkoi kysymään minulta pointokaadoa ja kertomaan alennuksista (ne oli printattu kauppakuitin taakse) mihin olin oikeutettu seuraavalla ostokerralla. Olin vähän otettu, pitikö tämä myyjä minua "turisti 2.0"-versiona, kenties hieman parempana kuin tavan länkkäriä? No, ehkä se on vain omaa copetusta.

割引-alekuponki seuraavista Famichikeistä.

Kämpillä suihkut, kylläpä teki hyvää kun oli hionnut taas koko päivän. Vaatteet haisivat kamalalle. Mulla oli rahaa hukassa, ja sain etsiä melko kauan, että löysin rahajemmani. Torakka rupesi päälliköimään kämpässä, se vähän kauhistutti minua. AT tappoi sen. Rohkea-san.

Lähdimme sitten vielä illallistamaan, ja löysimme kävelymatkan päästä ”Jonathan”-nimisen baarin. Tuttuun tapaan safkat tilattiin automaatista, mutta täällä oli robotti joka toimitti ruuat (tosin ei meille, mutta johtui ehkä siitä, että oli kaljaa mukana ja tarjoilijan piti varmistaa etteivät myy alaikäisille). Tilasimme tonkatsut ja kaljat, maksoivat lähes 5000 yeniä, mutta ruoka oli tosi hyvää, arvosana 4/5. Sitten kauppaan, josta ostimme brenkkua ja siirryimme dokailemaan kämpille. Postikortit veimme laatikkoon myös. Olimme koittaneet hommata paikallisopasta viimeisille päiville, mutta sekin epäonnistui.

Tarjoilijarobotti työssään.

Olipa hyvvee tonkatsua. Myös riistä, misokeittoa ja sörsseleitä.

899# Nihon, 33 - Paluu Okinawasta Tokioon

 14.9.2025, Sunday, +31, Fair, Miyakojima, Japan

 

Näin tosi kummallisia unia - painajaisiakin - koko yön. Tuttuun tapaan klo 8 herätys. Ilman suihkua ei aamiaisellekaan kehdannut mennä. Tänään olisi paluu takaisin Tokion kämpille, itse odottelin sitä jo innokkaasti. Johtui todennäköisesti siitä, että ajovelvollisuudet päättyisivät. Aamupala ei tarjonnut mitään uutta; siitä selvittyämme lolleroimme hotellihuoneissamme puolentoista tunnin ajan. Katsoin yleisurheilun MM-kisoja. Sieltä tuli naisten maraton-kisa, jossa suomalainen Alisa Vainio juoksi hienosti viidenneksi *standing ovation*. 

Hotellihuone piti käynnistää kuin auto ikään.

Hotellista oli check out-aika klo 11. Melkeinpä kaikissa hotelleissa on nykyään check out aika yhdeltätoista, pahimmissa jo kymmeneltä. Ärsyttävää. Pakkasin sitten kamat kasaan, se osoittautuikin yllättävän haastavaksi tehtäväksi. En tiedä miten kamaa oli niin paljon siunautunut, kun mielestäni en ollut mitään ihmeellistä täältä ostanut.  

Hotellin testaamatta jäänyt uima-allas ei ollut koolla pilattu.

Yhdeltätoista lähdimme hotellilta. Piti vielä mennä tankkaamaan auto, se hermostutti jo etukäteen, kun tiesin ettei siitä voi turisti selvitä kunnialla. Olin jo autovuokraamosta kysellyt onko lähistöllä sellaista bensistä, jossa tulisi henkilö tankkaamaan auton puolestasi, mutta olivat pelkkiä self service-asemia. Lentokentän läheltä löytyi bensis, jota päätimme kokeilla. Siinä ei ollut jonoa, joten ulkoista painetta ei ollut. Syötin automaattiin korttini, annoin pin-koodin mutta sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Turha kai mainita, että automaatti bamlasi pelkkää japania. Aikamme hämmästeltyä joku bensiksen nainen tuli pelastamaan meidät. Yhtä lailla hän syötti korttini automaattiin ja sanoi sitten ettei Visa-korttini kelpaa. Onneksi automaatti kelpuutti fyrkkaakin, virkailija näpytteli tarvittavat valinnat, valitsi oikean bensalaadun yms, ja sitten rupesi naftaa pulppuamaan hanasta. Auto oli hybridi, ja olimme ajelleet sähköllä suurimman osan matkasta. Eipä tuohon bensiiniä paljolti mennyt, varmaan 1000 yenin edestä (6€). Ei tullut tarkistettua kuinka paljon olimme ajaneet, mutta todennäköisesti n. 120 km. Vaihtorahat ja kuitti autovuokraamoa varten tarvittiin vielä, ja olisi ollut liian helppoa jos ne olisi saanut samasta automaatista. Ehei, sitä varten piti skannata toisella automaatilla QR-koodi, joka suolsi sitten vaihtorahat ja kuitin pihalle.

 

Ajoimme vuokraamoon. Parkkiksella oli joku työntekijä imuroimassa toista autoa, joten ajoimme auton siihen viereen. Hän ei ollut kiinnostunut bensis-kuitista eikä edes tarkistanut olimmeko kolhineet autoa tms, pyysi vain avaimet takaisin. Kysyimme, heittäisikö joku meidät lentokentälle, ja saimmekin heti kyydin.

Miyakon lentoasemalle päästy hengissä.

Meillä oli kosolti aikaa tapettavana lentokentällä. Turvatarkastukseen ei kannattanut mennä, sillä puolen ei olisi juuri mitään, vaan kaikki ravintolat ja kaupat olisivat "yleisellä" puolella. Jotain helppoa hiukopalaa sitä vähän kaipasi, ja täälläkin oli A&W Burger. Menimme siihen purilaiselle, ja päätimme tällä kertaa testata myös root beeriä. Se oli aika hirvittävää, mutta purilaiset hyviä. Kävimme sitten vielä kaljalla ruokabaarissa, mutta juomat sai tilattua automaatista, joten se oli hyväksyttävyyden rajoissa.  

Pahikset toivotti tervetulleeksi lentokentän lähtöaulaan.

 

Root beeriä ja lounasta.

Emme olleet ihan varmoja kauanko turvatarkastuksessa menisi, joten lähdimme kokeilemaan onneamme. Siinä oli kuitenkin kolme erillistä jonoa, joten odotusaika ei ollut pitkä. Toisella puolen oli pieni kahvio, josta ostimme vielä toiset kaljat muovimukista. Tutkimme boardig passeja, ja huomasimme meillä olevan samat paikat kuin tullessa, joten ikkunapaikka jäi taas haaveeksi, vaikka reunapaikalla istuttiinkin. Jälleen olimme eri boarding groupeissa, vaikka istumapaikkamme olivatkin vierekkäin. 

 

Kone lähti ajoissa, se oli hyvä juttu. Takanamme oli pariskunta, jolla oli pieni sylilapsi. Se tietysti piti mökää ja potki selkänojaani koko matkan ajan. Muut lapset olivat kaikki aivan uskomattomassa plunssassa ja köhisivät pieniä bakteerejaan koneen pullolleen. Tarjoiluvaunusta otimme ilmaiset kahvit, muuta siellä ei tarjolla ollutkaan. 

 

Lento kesti sen kolmisen tuntia. Jonkun aikaa piti vielä kentällä odottaa, ennen kuin löytyi vapaa portti johon kone pääsi meidät droppaamaan. Koska ei ollut ruumatavaroita, olimme taas nopeasti ulkona. Junan kanssa kävi myös tuuri, sillä pääsimme yhdellä ja samalla stogella aina kotiasemalle Kuramaelle asti, vaikka linjan nimi muuttui Shinagawan asemalla KK-linesta Asakusa-lineksi. Ja olimme saaneet istumapaikat heti Hanedasta.

Palautekysely.

Ilta oli jo pimentynyt kun kävelimme jonkunlaisen matkan metroasemalta kämpille. Kävimme samalla ostamassa kaupasta uudet aamiaistarvikkeet kämpille. Tuntui tosi mukavalle saapua taas Tokioon ja kämpille, aivan kuin kotiinsa olisi tullut.  

Asakusassa taas <3

Kauaa meillä ei ollut aikaa hukattavaksi. Otimme suihkut ja joimme yhdet Strong Zerot, ja lähdimme takaisin metrolle. Ajoimme yhden pysäkin Asakusaan, ja jouduimme kävelemään 1,6 kilometriä Yuyun baariin, jossa olimme käyneet viikko takaperin ensimmäisenä iltanamme. Olimme aivan läpimärkiä hiestä kun pääsimme perille, vähän hävettikin. Lisäksi baari oli ääriään myöden täynnä, mutta Yuyu istutti meidät pöydän ääreen, jossa istuivat jo ennestään joku nainen ja transu-ukko kimonossaan. He eivät oikein tuntuneet pitävän meistä.

 

Aloitimme kaljalla. Annoimme puolestamme Yuyulle Suomesta roudatun lonkerotölkin ja Geisha-suklaan. Ensimmäinen päättyi jääkaappivitriiniin, toivottavasti toinen päätyi jossain vaiheessa jonkun naamariin. Yuyu kuvasi meidät kolmistaan ryhmäkuvana jonka julkaisi IG:ssäkin. Tunnelma oli ensi alkuun kiusallinen, tai ei oikeastaan edes kiusallinen, mutta sellainen suomalainen akikaurismäkeläinen fiilis siinä kieltämättä tuli. Vähitellen olo kuitenkin rentoutui, ja juomia kului. Dokasimme selvästi enemmän kuin muut. Kahdeltatoista Yuyu kuulutti olevan viimeisten tilausten vuoro. Hauskaa oli.

Lonkero päättyi japanilaisen baarin jääkaappiin.

 

Kawaii-pahismainen aterin-laatikko.

Tein vielä Pp:n kanssa videopuhelun kotimatkalla, ja poikkesimme myös parissa kaupassa. Sen jälkeen kämpille, jossa istuskelimme iltaa pikkutunneille asti.  

Yömetro takaisin kämpille.

898# Nihon, 32 - Saarikierros

 13.9.2025, Saturday, +30, Shower, Miyakojima, Japan

Yöunet parani kuin sika juoksuaan. Olin mennyt nukkumaan klo 23.30 ja nukuin kahdeksaan saakka. Tokiossa oli alkanut yleisurheilun MM-kisat, jota hieman sivusilmällä katselin telkkarista. Klo 8.30 hain AT:n ja menimme aamiaistamaan. Se taisi olla hieman parempi kuin edellisenä aamuna, nyt oli paikalle saatu nakkejakin. Kyllähän nakki on aamiais- ja joulupöydän kunkku.

Musta maapallo?

 

Aamiaista naamariin tänäkin aamuna.

Pienen huilin jälkeen otimme auton ja lähdimme ajelemaan ensimmäiseksi meriakvaarioon Miyakojiman Underwater parkiin. Sinne oli noin 11 kilometrin ajomatka, oli saaren pohjoiskulmassa. Tie kapeni kapenemistaan, ja lopulta ihmettelin miten helkkarissa täällä pystyisi väistämään jos joku tulisi vastaan. Yksi isompi ajoneuvo tulikin mäen takaa, mutta rekkakuski ajoi vatukkoon antaen tietä. Vettäkin alkoi satamaan semi-rivakasti. Sadetta ja ukkosta oli luvattu koko päiväksi, se taisi olla aika yleispätevä keli täällä. Paikalla odotti onneksi helppo parkkipaikka, ei tarvinnut peruutella. Ylämäkeen piti kuitenkin kävellä sateessa sellaiset 150 metriä ennen kuin saavuimme akvaariolle.

Autiota hiekkarantaa.

Tulee hyvälle mielelle kun jos ymmärtää lukemaansa.

Paikka oli kallionyppylän päällä, ensimmäiseksi tultiin myymälään. Ostimme siitä pääsyliput, aikuiselta se maksoi á 1000 jeniä (n. 6 euroa). Kävelimme raput alas aina neljän metrin syvyyteen. Kapeita ikkunoita oli paljon, ja alue käsitti jonkunlaisen tilan. Vaikka vesi oli kirkasta, emme silti nähneet kuin sellaisia "peruskaloja", jotka nekin olivat värikkäitä. Jos käy tuuri, niin täällä näkyisi mustekaloja, käärmeitä ja kilpikonniakin. Mutta ei meidän vahtivuorolla tällä kertaa. Kourapelejä oli myös muutamia, pelasimme vielä niitäkin voittamatta mitään, ennen kuin palasimme takaisin yläkerran myymälään. Sieltä ostimme vähän tuliaisia sukulaispenskoillemme. Kahvilan palveluja emme käyttäneet, vesipullot tuli otettua automaatista matkaan. Arvosana meriakvaariolle 3/5.

Meriakvaario.

 

Merenalaiset sisätilat.

Nemoa etsimässä.

Palasimme autolle, sadekin loppui sopivasti. Lähdimme ajamaan 31 kilometrin päähän saaren eteläkärkeen Higashi-Hennazakin majakalle. Tie oli hyväkuntoista, ei liikennettä, helppo ajaa, joskin nopeusrajoitus oli vain 50 km/h. Toivottavasti täällä ei ollut puskissa mitään nopeuskameroita, sillä tyhjillä teillä kuin huomaamatta tuli välillä ehkä huomaamatta ajettua liian kovaa. Pysähdyimme eräälle näköalapaikalle, jossa oli vain yksi pariskunta meidän lisäksi. Maisemat merelle olivat hienot, mutta huomiomme kiinnittyi isoon hämähäkkiin. AT pelästytti vahingossa perhosen joka epäonnekseen lennähti suoraan herra häkin verkkoon, ja sen kummemmin empimättä häkki paineli ja tappoi perhosen ja alkoi vetämään sitä naamariin. Karseaa.

Puu taukopaikalla.

 

AT kaihoisissa tunnelmissa.

Meren eri värejä.

Suuntimalaite.

Mosaiikki.

Perhosella pahat tilanttteet.

Majakalle päästyämme kurvasimme auton parkkiin, se oli aika kaukana itse majakasta ja niemenkärjestä, joten otimme mukaan vesipullot ja varoiksi sateenvarjot. Ei satanut, mutta melkein olisi mieli tehnyt käyttää sitä päivävarjona polttavalta auringolta, mutta se taisi olla enempi naisten juttu. Kuvasimme mestat ja palasimme puolinääntyneinä takaisin parkkipaikalle. Siinä oli muutama juoma-automaatti, sekä pari sellaista kojua jossa myytiin pientä suupalaa. Tilasimme yhdestä kiskasta itsellemme kakigorit (かき氷), se oli sellainen jäämurskajuttu. Valitsimme kummatkin mauiksi mangot - täällä viljeltiin paljon mangoja ja elättelimme toiveita jos se olisi vaikka paikallisempaa kuin muut maut. Imailimme ne naamariin sellaisessa katoksessa mutta paikalle porhalsi jättimäinen torakka (ゴキブリ) joka vähän ahdisti mieltä. 

Miyakojiman saaren eteläinen niemennokka.

Pitkä ja kuuma kävely ennen majakkaa.

Higashi-Hennazakin majakka.

Kiviä siellä sun täällä.

 

Vähän tuli Suomenlinna mieleen?

Tyynimeri.

Kakki... kakigori.

Näitä tsunamikylttejä löytyi pisin Miyakojimaa.

Ajoimme 24 kilometriä saaren eteläreunaa pitkin Yonaha Beachille, jossa olimme olleet edellisenäkin päivänä. Edelleen väistämisvelvollisuudet tuottivat päänvaivaa. Sen lisäksi päivä oli jo sen verran pitkällä, että muutkin turistit olivat löytäneet paikalle. Parkkipaikalla ei ollut enää tilaa, ja meinasimme jo luovuttaa, mutta sinnikkyys palkittiin ja meillekin vapautui odottelun jälkeen paikka. Peruutus parkkiinkin onnistui hyvin.

 

Vaihdoimme uikkeet, ja edellispäivän viisauttamina aurinkorasvasimme itsemme huolellisemmin kuin aiemmin, mutta taisimme silti palaa vähän lisää. Merivesi ja ranta olivat kuitenkin 5/5. Meitä alkoi jossain vaiheessa hiukomaan, ja menimme samaan (ja ainoaan) baariin missä olimme olleet eilenkin. Tilasin ruuaksi tacoraisun (en ole varma kirjoitetaanko se länkkärikirjaimilla noin, mutta japaniksi タコライス). Se oli olevinnaan okinawalainen ruoka, mutta minä mielsin makumaailman enemmän kuitenkin meksikolaiseksi - ja oli muuten paras ruoka koko tämänkertaisella Japanin matkalla! Annos sisälsi ainakin jauhelihaa, riisiä, salsaa, tomaattia ja vihreää salaattia. AT tyytyi nuudeleihin. Juomaksi ginger ale. Sama ystävällinen myyjä / tarjoilija kuin edellisenäkin päivänä. Arvosana kippolalle 5/5. Teimme samalla puhelimilla check innin huomiselle lennolle.

Reissun paras safka oli tässä.

Poislähtiessä koitimme käydä vaihtamassa märät uikkarit pukkarissa, mutta oli niin täynnä jengiä, että laitoimme sitten vain muovikassit auton penkkien suojaksi ja ajoimme takaisin hotellille suihkuun ja vaihtamaan puhdasta päälle. Kävimme FamilyMartissa kaljaostoksilla, ja joimme yhdet AT:n huoneen parvekkeella, ja toiset kaljat hotellin katolla katsellen auringonlaskua, joka tapahtui klo 18.45. Se oli kyllä upean näköinen.

Chillailua katolla.

Pilvet meren yllä.

 

Orion oli paikallinen bisse.

Auringonlasku saa aina olon niin haikeaksi.

Sinne häipyi aurinko.

Illallisen hoidimme lähistöllä olevassa ramen-ravintolassa. Se oli sata kertaa parempi kuin Kamukura ja sen kaaliramenit (note to self: ei enää ikinä sinne). Emme jaksaneet lähteä "kylille" vaan joimme vielä kaljat AT:n huoneessa. Seuraavana päivänä pitäisi palata takaisin Tokioon, mutta ei kiinnostanut pakkailla vähiä kamoja kasaan. Vähän aikaa ihmettelin huoneessa telkkaria katsellen, laitoin sitten AT:lle viestin kysellen meiningistä, ja hetken päästä soi ovikello. Kävimme ostamassa respasta kaljat (喉が渇いた) ja menimme juomaan ne kattoterassille katsellen öiselle ja pimeälle merelle, ja nauttien viimeistä iltaa tropiikin lämmössä. 

Illalliskippola löytyi hämärän kujan perältä.

Tiskiltä tilattiin ja astiatkin palautettiin.

Ramenia illalliseksi.

  

Risteilyaluskin oli tullut yöksi satamaan.