816# Korea, 3

 24.3.2024, Sunday, +21, Clear, Seoul, South Korea

 

Heräsin ensimmäisen kerran vasta kymmeneltä tukehtumisen tunteeseen. Kurkku oli täysin turvoksissa ja kipeä. Nytkö se sitten alkoi? Otin vähän buranaa, en tiedä auttaisiko se turvonneeseen kurkkuun, tuskinpa. Muutenkin olo oli kovin krapulainen. Sängystä pääsimme ylös vasta puolen päivän maissa. Edes suihku ja aamiainen eivät mainittavasti auttaneet parantamaan kehnoa kuntoa.

Vasta kahden maissa lähdimme ulos. Sää oli lämmin, t-paidalla olisi pärjännyt mutta piti ottaa takki jossa sai kuljetettua kamoja. Meidän kämpän edustalta alkoi jättiläismäinen torialue, joka oli täynnä ihmisiä. Pääosin täällä myytiin mereneläviä. Niiden haju, kuumuus ja ihmispaljous alkoi jotenkin ahdistamaan. Kävelimme Mangwonin metroasemalle ja matkustimme sillä Hyochang Park-asemalle, josta kävelimme noin vartin matkan Yongsanin elektroniikka-alueelle. AT osasi luovia sinne melko näppärästi, mutta koska oli sunnuntai, vain muutamia kauppiaita oli paikalla. Eipä siellä sitten ollut kyllä asiakkaitakaan. AT löysi muutaman vanhan konsolipelin, maksoivat noin 30€.

Mapo-Gu:n torikadulla.

Elektroniikkamarkettialue.

Hämärä mesta.

Sunnuntaista johtuen oli hiljaista.

Mulla oli kurkku edelleen kipeänä, poikkesimme kauppaan ostamaan kahvia ja vettä, ja joimme niitä sitten jossain lasten leikkipuistossa, koska se oli ainoa paikka jossa oli penkit. Kävelimme aika pitkän matkan War Memorialiin, jossa oli pihalla tankkeja, lentokoneita ja helikoptereita ja joku isohko sotalaivakin. Tänne oli vapaa pääsy, itse museorakennuksessa emme käyneet. Oli ihan hienoja juttuja, annoimme arvosanaksi 4/5. Mulla oli aika paha pehi, mutta käynti vessassa auttoi asiaan. Jostain syystä wc oli myös pikkulapsille, joten vessanpytyt olivat potan kokoa, ja vedettiin lattialla olevasta napista.

Miten sitä aina päätyykin kävelemään näitä loputtomia teitä?

Tämähän on melkein kuin Pasila!

Kahvila-kukkakauppa.

War Memorial.

Aasialainen kartta poikkesi asettelultaan eurooppalaisten kartasta.

Tulee mieleen jotain muuta kuin ohjus?

Näitä on varmaan Pohjois-Korean puolella enemmänkin.

"Tankki se on siitä huolimatta."

Tykkilöitä.

Paatti.

Oli ottanut vähän osumaa.

Helikopterin ikkuna vaatisi vähän pesua.

Sponsored by Pepsi. Vai Etelä-Korea?

Kävelimme tuskastuttavan matkan Noksapyeongin metroasemalle, joka oli ehkä hienoimpia metroasemia missä olen ikinä ollut. Olimme kävelleet aika matkan, sillä paluumatka metrollakin kesti varmaan 20 minuuttia. Kävimme vielä kaupassa ennen kotiinpaluuta. Jostain syystä myyjä oli haluton myymään minulle hammastahnaa, en tiedä mikä siinäkin oli vikana mutta sujautti sitten lopulta kassiin pitkän valituksen saattelemana.

Noksapyeongin metroasemalla näki mm. tätä.

Korean parhaimpia sipsejä, eikä nekään kehuttavia.

Söimme nuudeleita ja lepäilimme hetken vuoteissamme. Iltaruuan kanssa ajattelimme päästä helpolla ja menimme Lotteria-ketjun kippolaan hampurilaisaterialle. Automaatin kielen sai englanniksi ja tilaus meni ihan OK, mutta hampurilainen ei ollut mikään kovin hyvän makuinen. Arvosana 2/5. Kello oli yhdeksän, meitä väsytti sen verran edellisillan bilettäminen, ettei tänään oikein jaksanut muuta kuin suunnata takaisin kämpille.

Illallinen. Kokista juomaksi (toim. huom!).

815# Korea, 2

 23.3.2024, +17, Saturday, Scattered clouds, Seoul, South Korea

Nukutti ihmeen hyvin. Olimme menneet vähän ennen puolta yötä unille, ja heräsin kolmen tunnin kuluttua, mutta nukahdin uudelleen. Lopulta tuli nukuttua likemmäs kymmeneen saakka. Sänky oli kapea (kun kotona olen tottunut 140cm leveään vuoteeseen) mutta sopivan pehmyt. "Oikeat" lakanat olisivat olleet kivat joten bed linensista en voinut antaa kovin korkeita pisteitä. Täkki vaikutti aluksi mukavalta, mutta kun öitä tuli lisää niin se muotoutui kummalliseksi möykyksi.

Aamiainen naamariin, joka käsitti Pocari Sweatia (Japanin lahja kaikille edellisenä iltana juhlijoille), muroja, leipää ja kahvia. Kämpän ikkunat oli peitetty kuplamuovilla, joten ulos ei nähnyt muuta kuin sinne menemällä. Sade oli lakannut ja aurinko alkoi kurkistelemaan pilviverhon takaa, ja ilma tuntui suht lämpimälle. Päätimme jättää pitkähihaiset pois, joten t-paidalla ja takilla oli pärjättävä.

Pocari Sweat 5/5.

Ensiksi kävelimme n. 700 metriä Mapo-gu Officen metroasemalle. Olimme saaneet edellisenä päivänä lentoasemalta kännyköihin data-simmit ja epäilimme, toimisiko sim-kortin "kuoret" muka matkakorttina, mutta näköjään se toimi. Siihen sai asemalla ladattua automaatista fyrkkaa. Julkinen liikenne Soulissa oli halpaa, joten latasimme ensi alkuun 10000 wonin edestä arvoa. Automaatista sai myös englannin kielivaihtoehdoksi, ja se oli muutenkin helppokäyttöinen - toimi samalla periaattella kuin Hesassakin HSL:n automaatit. Ensimmäinen sutaisu automaattiporttiin velotti 1400 wonia, perille päästyämme lähti vielä satanen lisää, joten suht edukas hinta (1,05€) puolen tunnin metromatkasta. Otimme suunnaksi Myeong-dongin aseman. Metroa piti vaihtaa Samkagji-asemalla. Metrot olivat sen verran täynnä, että piti seisoskella koko matkan ajan. Vanhus- / huonokuntoisten paikkoja olisi ollut vapaana, mutta meitä oli peloteltu ettei niihin saa mennä missään nimessä istuskelemaan. Muita metroetikettejä olivat puhelimeen puhumisen välttäminen (ja muutenkin suomalaisille sopiva hiljaisuus oli täällä valttia), sekä metroon jonottaminen asemalaitureilla merkityillä paikoilla. Myeong-dongin metroasema oli iso, portaiden yläpäässä oli pitkä myymäläalue. Me etsimme exit 8:aa koska tarvitsisimme sitä exitiä myöhemmin tapaamista varten. Löysimme sen helposti. Vinkkinä sellainen, että kannattaa aina etukäteen tsekata minne on asemalta menossa, selvittää oikea exit ennen kuin poistuu laiturialueelta. Muuten tietyn paikan löytäminen ja sinne pääseminen on mahdoton tehtävä.

Meidän kotikadulla näytti tältä.

Mapo-Gu Officen metroasema.

Puu kasvoi läpi kioskin.

Ensiksi kävelimme ostoskatua pitkin, väkeä riitti ja tunnelma oli hyvin korealainen, joskin täällä näimme muutaman länsimaalaisen ihmisenkin. Mitään ostettavaa emme löytäneet emmekä edes poikenneet mihinkään kauppaan, ihmettelimme vain meininkiä ja sitä, miksei kämppämme ollut täällä. Menimme Lotte-ostoskekukseen joka oli meille aivan liian hieno, emmekä löytäneet edes kahvilaa tahi baaria täältä. Hotellin kautta löysimme lopulta tiemme ulos. Kävelimme sitten kaupungintalon ohi saapuen ensimmäiseen temppelipuistoon Deoksugung Palaceen. Se oli muureilla ympäröity alue ja jouduimme tietysti kiertämään koko kierroksen ennen kuin löysimme virallisen sisääntuloportin. Pääsymaksu oli 1000 wonia / aikuinen (eli 0,7€). Vähän tuli sellainen tunnelma, että kun on yhden temppelin nähnyt, on nähnyt ne kaikki. Se oli kuitenkin jollain tapaa rauhoittava paikka, ei ollut sitä hälinää, vaan pieni ripaus luontoa lisättynä niillä äiteen ihmettelemillä "aaa-linnuilla" (varikset raakkuivat täällä päin oudosti).

Myeong-dong.

Paikka alkoi muistuttamaan Aasiaa.

Verrari.

Kaupungintalo.

Kirjasto.

Skoudemopedi.

Pää varovasti.

Portti Deoksugung Palaceen.

Väenpaljous helpotti.

Lisää portteja.

Ja lisää puita.

Turistioppaita näkyi muutamia ja rohkenimme kysyä heiltä, onko Koreassa jonkunlaista baariskeneä mihin voi mennä pelkästään bisselle. Ei kuulemma oikein ole, vaan ne ovat ruokapaikkoja. Pyörimme sitten erään kippolan edessä miettien, uskaltaisimmeko mennä sinne ja lopulta tarjoilija kyllästyi odottamiseen ja viittoi meidät sisään. Hän haki toisen kyypparin joka osasi englantia. Heillä ei ollut kuin korealainen menu, ja pelkkien kaljojen tilaaminen ei jostain syystä onnistu (aivan kuten Suomi 60- ja 70-luvulla), joten tilasimme jonkun keiton ja pari kaljaa. Safkaa emme osanneet syödä ollenkaan, koska keitto piti syödä tikuilla, ja pelkästään sen annostelu omiin kuppeihin oli liian vaikeaa. Lisäksi suurin osa meille tuntemattomiksi jääneistä komponenteista oli aivan liian kummallisia länkkärimaisille makunystyröillemme, joten pieleenhän se vähän meni, mutta peruskeitto oli sienetön ja hyvä, ja kalja hyvä, ja hinta yhteensä vain 20000wonia (15 € - ja tippiä ei saa Koreassa jättää), joten ihan jees, arvosana 3/5. Pieni lounas teki tässä vaiheessa ihan terää, mutta kyllä toiset asiakkaat varmaan silmiään pyörittelivät meidät nähdessään.

Lounaskippola.

Kaikkea sitä joutuu vetämään naamariin ennen kuin saa ölkin.

Jatkoimme sitten kohti Gyeongbokgung-palatsia, ohittaen matkalla kaksi patsasta, joista toinen oli voittoisan amiraalin patsas ja toinen ilmeisen suosittu hallitsija 600 vuoden takaa. Tien ylitettyämme pääsimme Geunjeongjeonille. Tänne oli huomattavasti pidempi jono, ja tuli ihan kuuma siinä lippuja jonottaessa jotka maksoivat 3000 wonia / naama. Täällä oli paljon hanbok-perinnevaatteisiin sonnustautuneita pariskuntia, pääosin naisia, jotka taisivat päästä alueelle jopa ilmaiseksi (pukuja vuokrattiin, ne taisivat olla vastine Japanin kimono-kulttuurille, joskin miehillekin oli olemassa oma vaatetuksensa). 1300-luvun loppupuolelta oleva temppelialue oli itsessään suuri ja se jatkui aina vaan eteenpäin uusien temppelien ja porttien paljastuessa esiin. Pintapuolisesti tsekkasimme alueen ja kävimme myös vessassa. Poislähtiessä vieressä oli myös retronurkkaus, jossa oli 1970- ja 1980-luvun kauppoja, kiskoja, partureita, röökiautomaatteja ja leffajulisteita rekvisiittana. Arvosana 3/5.

Vaalit tulossa. Oppositio haukkuu vallanpitäjiä koiriksi.

Amiraali Yi Sun-Sin veti japseja pataan.

Hän taisi olla Sejong Suuri, 1400-luvun monarkkeja.

Geunjeongjeon.

Hanbok-kledjut olivat täällä suosittuja.

Portteja ja palatseja piisasi.

Temppelialue jatkui loputtomiin.

Pytinki sisältä.

Hienoo oli.

Korean kansallinen museo (emme käyneet) oli näyttävän näköinen.

Rekvisiitaksi jätetty kauppa.

Vanha röökiautomaatti.

Vanha Star Wars-elokuvajuliste.

Rocky 3.

Kävelimme metroasemalle, jossa kävimme ensin vessassa (oli ilmainen ja siisti, kuten melkeinpä kaikki metroasemat täällä) ja sitten otimme metron takaisin kämpille. Metronvaihto ei onnistunut tällä kertaa ihan täysin, sillä otimme metron väärään suuntaan, mutta huomasimme onneksi vahingon nopeasti. Ennen kämpille pääsyä kävimme vielä kaupassa ostamassa vähän evästä. Olimme kävelleet yli 10 kilsaa, joten oli sen verran voipunut, että piti ottaa kämpillä pienet päikkärit. Ne tekivät hyvää, mutta herätessä päätä hieman särki.

Kotikulmilla taas.

Lähdimme puoli yhdeksän aikaan pienen matkan päähän kanaravintolaan, jonka ohi olimme kävelleet edellisiltana. Siellä oli automaatti, josta ruoka olisi pitänyt osata tilata, mutta emme ymmärtäneet hölkäsen pöläystä koko automaatista, kielivaihtoehtona oli vain pelkästään korea. Oli pakko hakea kokki paikalle. Ei osannut juuri englantia, mutta osasimme sanoa hänelle "chimek" joka tarkoittaa kanan ja kaljan yhdistelmää (chicken ja maekju), jonka ukko heti ymmärsi, ja vei meidät pöytään ja näpytteli tilauksemme automaattiin. Hetken päästä kana ja kaljat tulivatkin. Oli pelkkää kanaa, mutta oli hyvää ja olut myös. Tilasimme vielä toiset kaljat. Maksoi yhteensä 41000 wonia eli lähemmäs 30€. Ehkä lauantaista johtuen tai sitten ei, mutta porukka tuntui olevan melko riehakkaalla tuulella. Palasimme kämpille kaupan kautta, josta ostimme makgeollia. Jessus, että osasikin olla kamalaa, oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa. Menimme käymään vielä kämpän lähellä olevassa baarissa, jossa saimme tilattua kaljat ilman ruokaa vaikka ihmetystä se tietysti aiheuttikin. Valvoimme puoli neljään saakka.

Illalliskippola.

Tilaus automaatista ja vain koreaksi.

Ruokaa kuitenkin saatiin.

Kiva vulkaano-höyrystin lähikippolassa.