881# Lefkas, 3

1.7.2025, Tuesday, +31, Clear, Meganisi, Greece

Heräsimme about varttia vaille kahdeksan. Sitten aamiaiselle joka oli tietysti samanlainen kuin edellisenäkin aamuna. Söimme jälleen ulkona. Siinä pyöri aika sakki ampiaisia; ne olivat kooltaan paljon pienempiä kuin Suomessa, mutta eivät välttämättä niin aggressiivisia. Jostain syystä amppari oli viehtynyt kylmiin nakkeihin. Se pureksi sellaisen oman päänsä kokoisen palan irti nakista, ja jaksoi nipin napin lähteä lentämään se hyppysissään kohti pesäänsä, ja tuli hetken päästä tekemään saman uudestaan. Leikkasin nakinpään erilliseen voikippoon joten saimme olla sitten rauhassa, mutta tarjoilija tuli hakemaan sen nakinpalan pois. Sekös ampiaista harmitti.

Ampparille maistui nakki, minulle ei.

Vähän aikaa hengailimme hotellihuoneessa. Klo 10.30 satamasta lähti paatti kohti läheistä Meganissin saarta, jonne oli n. puolen tunnin merimatka. Ennätimme satamaan ajoissa. Isoja rekka-autoja ja henkkareita lastattiin laiva täyteen. Laiva pullisteli myös matkustajia. Matka maksoi aikuiselta 1,70€ / suunta (vuonna 2025), joten ei mikään paha hinta. Lippu ostettiin suoraan laivalta erilliseltä rahastajalta. Istuskelimme laivan kannella – siinä oli aluksi kuuma, mutta lopulta kun laiva lähti matkaan ja kääntyi ympäri ja pieni merituuli alkoi vilvottamaan, paikka oli ihan mukava.

Meganisis-laiva vei Meganissin saarelle.

Veneitä parkissa Nydrissä.

Ittekimas~!

Spartochorin satama.

Laiva saapui Spartochoriin eikä Vathyyn kuten Pp oli kuvitellut. Asia ihmetytti meitä pitkään, sillä vaikutti siltä ettei Vathyyn mennyt minkäänlaisia kulkuneuvoja vaikka oli Meganissi-saaren suurin asutuskeskus. Spartochorin kyläkään ei ollut heti satamassa, vaan sinne päästääkseen piti nousta kilometrin pituinen mäki. Kuumuus oli melkoinen, ja se alkoi tässä kohdin menemään vähän tunteisiin. Mäen päällä oli kuitenkin Summer Sun-niminen kahvila, jonka terasille menimme. Kun saimme tilauksen tehtyä, ja juotua vettä ja frappea, alkoi fiiliksetkin paranemaan. Taisipa tuo tarjoilijakin huomata kuumituksemme. Kippolan muut asiakkaat olivat brittejä, murre paljasti liverpoolilaisiksi, mutta kukaan muu laivalla saapuneista turisteista ei tänne ylös asti vaivautunut tulemaan.

Ortodoksipappi valvomassa laivan purkua.

Kiva poukama.

Kahvila Summer Sun.

Miten tällaisen kaffelan voisi muka ohittaa?

Kyllä näkymät voittaa suomalaisen räntäsateisen peltomaiseman.

Teimme sitten pienen kävelyn kylillä, se oli täysin kreikkalainen kylä ilman turisteja ja turistien koohotusta. Emme oikein keksineet siellä mitään tekemistä, joten palasimme sitten alas satamaan, jossa kävelimme hetken rannalla. Poikkesimme kauppaan ostamaan vedet ja Pp:lle sormuistimen. Kello läheni yhtä, jolloin lautta tuli hakemaan matkustajia takaisin Nydriin päin. Menimme siihen; matkustajia oli vain kourallinen tällä kertaa, suurin osa tulijoista oli jäänyt saarelle pidemmäksi aikaa. Ärsytti kun kapu soitatti laivan torvea useaan kertaan, siitä lähti järkyttävä ääni.

Kreikkalaisia taloja.

Omituista kompleksia jos jonkinlaista.

Kivat viiniköynnökset.

Tienviittoja ja liikennemerkkejä.

Uimarantoja olisi ollut muutamia mistä valita.

Jos etsit STG-rekkarin autoasi, löytyy Meganissiksesta.

Lähtö Meganissiksesta.

Paluupaatissa oli huomattavasti enemmän tilaa.

Maihin päästyämme menimme kauppaan ostamaan rakia, ja sitten palasimme hotellille. Dokasimme parvekkeella rakin, ja sen innoittamana vuokrasimme Aurinkomatka-appin kautta auton torstaille, koska haluamamme retki oli myyty loppuun. Olisimme halunneet Jimnyn, mutta heillä ei ollut enää yhtään avoautoja jäljellä, eikä oikein mitään muutakaan. Saimme B-sarjan auton (toisin sanoen toiseksi huonoimman, A oli huonoin), mikä varmaan käytännössä tarkoitti Nissan Micraa. Sen näkisimme sitten muutaman päivän päästä. Tämän jälkeen päätimme lähteä mereen uimaan.

Raki.

Oreganosipsejä.

Tänään oli huomattavasti tyynempää kuin aiemmin eikä ollut sellaista pahaa ristiaallokkoa, toisin sanoen vesi ei roiskunut naamalle, ja uiminen oli mukavaa. Lilluimme vedessä puolisen tuntia, enempää ei uskaltanut sillä aurinko paistoi mielettömällä volyymilla.

Hotellilla suihku, ja sitten lähdimme drinksuille kylille. Ensimmäisessä paikassa otimme Käärijän innoittamana Pina coladat, ei mikään kauhen hyvä juoma. Tarjoilija oli mukava. Vaihdoimme sitten baaria ja otimme superkalliit cocktailit; Pp otti Margarita thymen, ja itse otin Spicy maman. Tykkäsin omastani kyllä; hinta oli vain suolainen 11€ / drinkki, vaikka olisi ollut happy hourissa muutama juoma 6€:n hintaankin. Toinen tarjoilija toi juomat ja koitti tarjota meille yhtä espressoa, mutta emme olleet tilanneet sellaista ja tarjoilija vei sen pois – se kuitenkin laskutettiin myöhemmin laskussa. Mutta jätimme sitten vain vähemmän tippiä.

Piña Colada - ei jatkoon.

Yksi drinkkibaareistamme.

Nyt oli hyvät drinksut, omani taisi olla reissun paras.

Olimme googletelleet gyrospaikkaa, ja päädyimme hakutulosten perusteella Tasty-nimiseen pikaruokamestaan. Ruoka tuli kyllä nopeasti mutta ei ollut mikään hääppöinen, minua harmitti lihan huono laatu, Pp:tä harmitti tzazikin ja ranskalaisten vähyys, lihan liiallisuus ja laatu. Ampiaisia ja kissoja oli tosi runsaasti pyrkimässä osille, luovuimme kiltisti osuudesta. Ruoka oli 13,90€ / kipale, mikä oli vähän paljon sellaisesta annoksesta ja juomat päälle, tippeineen 38€.  

Tasty's.

Gyros.

Kävelimme sitten vielä hetken rannalla ennen kuin palasimme hotellille. Lämmintä kyllä riitti. Päivällä oli tullut puhelimeen jokin varoitustekstari missä varoiteltiin äärimmäisistä lämpötiloista. Jaah.

Köyhän miehen Banksyn teoksia?

Vuoret värjäytyivät auringonlaskussa kivasti.

880# Lefkas, 2

 30.6.2025, Monday, +31, Scattered clouds, Nydri, Greece

Heräsimme seitsemältä, ilman herätyskelloa. Olimme menneet edellisenä iltana nukkumaan jo klo 23, ja nukutti huomattavasti paremmin kuin ensimmäisenä yönä, joten oli ihan mukava herätä uuteen aamuun. Aamiaiselle menimme jo heti kahdeksalta kun se avattiin; se tympi jo toisena aamuna, sillä mitään vaihtelevuutta ei ollut ja corissantteja joutui lisäksi odottamaan varmaan lähemmäs puoli tuntia. Eniten harmitti ne kylmät nakit. Luulin edellisenä aamuna, että niiden suhteen oli tapahtunut hama, mutta kyllä ne oli tarkoituksellisesti keitetty ja sitten kylmitetty. Yäk.

Aamiaiselta painelimme suoraan kauppaan, sillä meillä oli vesi jälleen lopussa. Ostimme myös vähän sipsejä ja Oreo-keksejä. Palasimme hotellille aurinkorasvaamaan itsemme, pakkasimme juotavaa ja evästä, ja lähdimme pienelle kävelylle. Noin 3,5 kilometrin päässä hotellilta oli vesiputous, jonka halusimme nähdä + se tarjosi meille juuri sopivan kävelylenkin.

Lähdimme matkaan klo 9.30. Kävely tuntui mukavalta, eikä kuumuuskaan kauheasti vaivannut. Ylämäki oli niin lievää, ettei sitä käytännössä huomannut ennen kuin vasta loppusuoralla. Kaskaiden aiheuttama meteli oli korvia huumaavaa oliivipuiden lehdossa. Menomatkalla vastaan tuli vain yksi pariskunta, eikä paluumatkallakaan juuri sen enempää. Autoja joutui välillä väistelemään, sillä tie oli hyvin kapea ja huonokuntoinen. Pientareet olivat täynnä roskia, se näky vähän masensi. Tilukset vieressä olivat maataloja, joissa monissa oli hanhia, kukkoja ja / tai vuohia.

Oliivipuulehtojen katveeseen.

Kapoisa tie.

Tässä menee talvisin joki.

Matkan varrelta bongattu tuliaispiste.

Meitä ei huvittanut päätyä YouTubeen...

Matkalla näkyi myös monta vuohea.

Kolmen kilometrin päässä hotellilta oli vesiputouksen parkkipaikka, siitä 70 metriä ylämäkeen oli kippola. Tunsimme itsemme sen verran energiseksi, että päätimme katsastaa baarin vasta myöhemmin ja menimme ensin vesiputouksille. Sinne oli ehkä 400 metrin matka parkkipaikalta huonokuntoista polkua pitkin; mitä pidemmälle pääsi, sen haastavammaksi kävi polkukin. Lopulta päästyämme perille kävi vähän niin kuin pelkäsimmekin, vesiputous floppasi täysin sillä se oli käytännössä märkä seinä, nyt kun oli kerran kuiva kausi. Youtube-videoissa nähdyissä videoissa paikka oli hienompi. Putouksen ympärillä ollut rotko oli kuitenkin vaikuttava, joten kyllä tästä pystyi nytkin antamaan arvosanaksi vähintään 3/5. Parkkipaikan lähellä ollut baari tarjosi myös oluttakin, joten edellytyksen hyvälle nähtävyydelle olivat olemassa. Me otimme kuitenkin pelkät frappet, ne maksoivat tippeineen yhteensä 10€.

Tie muuttui kävelypoluksi.

Melkein kuin Madeiran levada.

Silta yli ei-niin-synkän-virran.

Kukahan tuolla asui? Rotta Roteva?

Polku vuoren sisään.

Joki oli kuivunut.

Vesiputous oli kuivunut.

Vesiputouksen kaffela.

Sitten lähdimme kävelemään takaisin hotellille päin. Leikkimielisesti halveerasimme ihmisiä, jotka karauttelivat tänne vuokra-autoillaan. Paluumatka sujui nopeammin ja paremmin kuin tulomatka, pysähdyimme vain kerran juomaan. Ohitimme yhden suuremman seurueen, vastaan tuli muutamia ihmisiä. Erään pariskunnan mies viskasi ison muovipullon ojaan, se tyrmistytti meitä. Miten joku ajattelee, että heitänpä muovipullon luontoon, oppiipahan maapallo olemaan? Uskomatonta. Ymmärrän, ettei esim. Intiassa muoviputeleita kierrätetä, mutta eurooppalaisilta odotan aina vähän parempaa.

Keskeltä korpea löytyi yllättäen Nydrin futispyhättö!?

Hotellille päästyämme kävimme suihkussa, huilasimme hetken. Join yhden oluen, kylläpä se maistuikin makoisalle. Aurinkovoitelimme sitten uudestaan ja lähdimme rannalle. Uimme lähes puoli tuntia; tällä kertaa ei ollut niin paljoa jalkoja pureksivia kalojakaan, tai sitten riitti kun liikutteli jalkojaan koko ajan. Muistimme ottaa myös tyhjän vesipullon mukaan, jonka täytimme merivedellä, sitten oli helpompi putsata jalat kun pääsi rantahietikolta veks, täällä kun ei ollut sellaisia suihkuja.

Hotellille päästyämme siivooja ei ollut vielä käynyt joten menimme uima-altaalle. Tilasimme huoneen laskuun Aperol Spritzit, ne olivat hyviä joskin kalliita (taisi maksaa peräti 11€ / muki). Joimme ne suht hitaasti. Juoma kiinnosti myös ampiaisia, mutta onneksi eivät pistäneet meitä.

Hotelli Lefko.

Lepäsimme hetken huoneessa kunnes lähdimme sitten käymään taas kaupassa. Löysimme isohkon supermarketin hotellin toiselta puolen, se vaikutti itse asiassa paremmalta kuin muut tähän astisista kaupoista. Sieltä löytyi jopa kreikkalaista Cair-merkkistä skumppaa. Palasimme hotellille viemään ostokset ja jatkoimme sitten ulos. Kävimme juomassa muutamat drinksut parissa eri baarissa. Toisessa oli ynseähkö kreikkalaismies tarjoilijana, toisessa yltiöystävällinen nainen. Tunnelma molemmissa kippoloissa oli hyvä, ja niissä oli mukava istuskella ja katsoa ihmisiä. Kävimme sitten vielä parissa turistimyymälässä katsomassa, jos sieltä olisi löytynyt postikortteja, mutta valikoima oli huono. Ilmeisesti ihmiset eivät sellaisia enää liiemmältä lähetelleet. Surullista.

Rauhanpulu?

Oliivipuu.

Meganisi-laiva menossa kohti Meganisia.

Gini-putelista tehty lamppu.

Kampai!

It's mojito o'clock!

Kävimme vielä vaihtamassa hotellilla illallistamineet päälle. Pp oli skoutannut meille Nydrin parhaimman pitsepaikan, Pomodoron. Siellä oli superekstrovertti-tarjoilija, joka muistutti Miehen puolikkaat-tv-sarjan Alania. Pitsat olivat ihan maukkaat ja meininki hyvä, joten annan arvosanaksi 4/5. Ähkyyn tuli kyllä syötyä itsensä. Sitten hotellille lolleroimaan jossa ei oikein jaksanut enää sen kummempia suoritella.

Dösällä pääsisi Lefkakseen, saaren pääkaupunkiin.

Pomodore osasi pitset duunata.

Pitse maistui paremmalle miltä näytti.

Pp:n pitsa näytti paremmalta, mutta sisälsi sientä.

Iltanäkymä parvekkeelta.